elegia

Katso myös: elégia

Suomi

Substantiivi

elegia (12)

1. elegiamitan mukaisista kaksoissäkeistä koostuva surumielinen runo tai runoelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈeleˌgiɑ/
• tavutus: e‧le‧gi‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	elegia	elegiat
genetiivi	elegian	elegioiden elegioitten (elegiain)
partitiivi	elegiaa	elegioita
akkusatiivi	elegia; elegian	elegiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	elegiassa	elegioissa
elatiivi	elegiasta	elegioista
illatiivi	elegiaan	elegioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	elegialla	elegioilla
ablatiivi	elegialta	elegioilta
allatiivi	elegialle	elegioille
muut sijamuodot
essiivi	elegiana	elegioina
translatiivi	elegiaksi	elegioiksi
abessiivi	elegiatta	elegioitta
instruktiivi	–	elegioin
komitatiivi	–	elegioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	elegia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. elegia

baski: elegia englanti: elegy espanja: elegía f. italia: elegia f. japani: 挽歌 katalaani: elegia f.

portugali: elegia f. ranska: élégie f. ruotsi: elegi saksa: Elegie f. tanska: elegi unkari: elégia

Liittyvät sanat

• valituslaulu

Yhdyssanat

elegiamitta, elegiarunous

Aiheesta muualla

• elegia Tieteen termipankissa
• elegia Suomen etymologisessa sanakirjassa
• elegia Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

elegia f.

1. elegia

Katalaani

Substantiivi

elegia f.

1. elegia

Portugali

Substantiivi

elegia f.

1. elegia