emeritus

Suomi

Substantiivi

emeritus (39)

1. täysinpalvellut miespuolinen henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈemeriːtus/, latinalaisittain /ˈeːmeritus/
• tavutus: e‧me‧ri‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	emeritus	emeritukset
genetiivi	emerituksen	emeritusten emerituksien
partitiivi	emeritusta	emerituksia
akkusatiivi	emeritus; emerituksen	emeritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	emerituksessa	emerituksissa
elatiivi	emerituksesta	emerituksista
illatiivi	emeritukseen	emerituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	emerituksella	emerituksilla
ablatiivi	emeritukselta	emerituksilta
allatiivi	emeritukselle	emerituksille
muut sijamuodot
essiivi	emerituksena	emerituksina
translatiivi	emeritukseksi	emerituksiksi
abessiivi	emerituksetta	emerituksitta
instruktiivi	–	emerituksin
komitatiivi	–	emerituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	emeritukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	emeritus-

Etymologia

latinan kielen emeritus < emereo << ex- +‎ mereo

Käännökset

1. täysinpalvellut miespuolinen henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• emerita

Yhdyssanat

emeritusprofessori

Aiheesta muualla

• emeritus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Verbi

ēmeritus m., ēmerita f., ēmeritum n.

1. partisiipin perfekti verbistä ēmereō

Taivutus

yksikkö					monikko
sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri		sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri
nominatiivi	ēmeritus	ēmerita	ēmeritum		nominatiivi	ēmeritī	ēmeritae	ēmerita
akkusatiivi	ēmeritum	ēmeritam	ēmeritum		akkusatiivi	ēmeritōs	ēmeritās	ēmerita
genetiivi	ēmeritī	ēmeritae	ēmeritī		genetiivi	ēmeritōrum	ēmeritārum	ēmeritōrum
datiivi	ēmeritō	ēmeritae	ēmeritō		datiivi	ēmeritīs	ēmeritīs	ēmeritīs
ablatiivi	ēmeritō	ēmeritā	ēmeritō		ablatiivi	ēmeritīs	ēmeritīs	ēmeritīs