epigrammi

Katso artikkeli Epigrammi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

epigrammi (5)

1. kärkevä pikkuruno

Ääntäminen

• IPA: /ˈepiˌgrɑmːi/ tai /ˈepigˌrɑmːi/
• tavutus: e‧pi‧gram‧mi / e‧pig‧ram‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	epigrammi	epigrammit
genetiivi	epigrammin	epigrammien (epigrammein)
partitiivi	epigrammia	epigrammeja
akkusatiivi	epigrammi; epigrammin	epigrammit
sisäpaikallissijat
inessiivi	epigrammissa	epigrammeissa
elatiivi	epigrammista	epigrammeista
illatiivi	epigrammiin	epigrammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	epigrammilla	epigrammeilla
ablatiivi	epigrammilta	epigrammeilta
allatiivi	epigrammille	epigrammeille
muut sijamuodot
essiivi	epigrammina	epigrammeina
translatiivi	epigrammiksi	epigrammeiksi
abessiivi	epigrammitta	epigrammeitta
instruktiivi	–	epigrammein
komitatiivi	–	epigrammeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	epigrammi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• epigrammi Kielitoimiston sanakirjassa
• epigrammi Tieteen termipankissa