er

Suomi

Aakkonen

er

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) r, R

Liittyvät sanat

Synonyymit

• är, ärrä

Hollanti

Adverbi

er

1. (painoton) siellä
2. (preposition kanssa) hän; he

   Ik heb ermee gewerkt. – Olen työskennellyt hänen/heidän kanssaan.

Etymologia

• heikko muoto sanasta daar

Liittyvät sanat

• er zijn

Adverbi

er

1. (partitiivinen) (jokin) niistä, niitä

Etymologia

muinaishollannin sanasta iro (mon. 3. persoonan persoonapronominin genetiivimuoto)

Islanti

Konjunktio

er

1. (alistuskonjunktio) kun

Pronomini

er (taipumaton)

1. (relatiivinen) joka

Verbi

er

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vera
2. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vera

Ruotsi

Pronomini

er yl., ert n. (monikko era)

1. (possessiivinen) teidän ... -nne

Pronomini

er

1. (persoonapronomini) objektimuoto sanasta ni; teidät, teitä

   De såg er.

   He näkivät teidät.

2. (persoonapronomini) epäsuora objektimuoto sanasta ni; teille

   De gav er en gåva.

   He antoivat teille lahjan.

3. (persoonapronomini) prepositioiden kanssa käytettävä objektimuoto sanasta ni; teidän ... -nne, teitä

   De sjöng med er.

   He lauloivat (teidän) kanssanne.

   De sjöng före er.

   He lauloivat ennen teitä.

Saksa

Pronomini

Taivutus
nominatiivi	er
akkusatiivi	ihn (refl.) sich
datiivi	ihm (refl.) sich
genetiivi	seiner (refl.) seiner

er m.

1. (persoonapronomini) hän (miehestä)
2. (persoonapronomini) se (kun viitataan maskuliinisukuiseen (der) esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Ääntäminen

• IPA: eːɐ̯
• tavutus: er

Huomautukset

• Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei saa sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat

• sein

Aiheesta muualla

• er Dudenissa (saksaksi)

Turkki

Substantiivi

er

1. sotamies

Uzbekki

Substantiivi

er

1. mies