kun

Suomi

Konjunktio

kun

1. (alistuskonjunktio) aloittaa aikaa ilmaisevan sivulauseen; sitten kun

   Kissa on innoissaan, kun se saa hiiren kiinni. (viittaa samanaikaiseen tapahtumiseen)

   Tuskin yksi oli lähtenyt, kun toinen tuli. (viittaa aiemmin tapahtuneeseen)

   Kun saan tämän valmiiksi, menen kotiin. (viittaa tulevaan aikaan)

2. aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee vastakkaisen näkökannan

   Eilen kävimme ulkona, kun taas tänään joudumme pysyttelemään sisätiloissa.

3. aloittaa itsenäisen lauseen, usein toivomusta, toivotusta tai tunnetta ilmaisevana

   Kun se sen vielä ymmärtäisi!

4. (arkikieltä) koska

   Ruotsi hävisi Suomelle vuonna 1995 jääkiekossa, kun Ruotsi oli liian itsevarma voitostansa.

5. (puhekieltä) komparatiivisena konjunktiona kuin-sanan sijaan

   Sekin oli parempi kun ei mitään.

6. (slangia) vaan

   Ei kun torstaina.

Ääntäminen

• IPA: [ˈkun]

Etymologia

Kun on kehittynyt kuin-sanasta, joka on monikon instruktiivi ku-pronominivartalosta. Murteissa sanoja ei eroteta toisistaan ja yleiskielessäkin ero on paikoin häilyvä.^[1]

Käännökset

1. aikaa ilmaiseva

englanti: when esperanto: kiam hollanti: terwijl (sillä aikaa kun), toen (menneisyydessä), wanneer (tulevaisuudessa) italia: quando norja: da ranska: quand (ajoittava), que (esim. heti, kun: dès que), comme (selittävä)

ruotsi: då, när saksa: wenn (nykyisyydessä ja tulevaisuudessa), als (menneisyydessä) tanska: da venäjä: когда viro: kui

5. kuin

Ks. kuin

Aiheesta muualla

• kun Kielitoimiston sanakirjassa

Aklanon

Konjunktio

kun

1. (alistuskonjunktio) jos

Esperanto

Prepositio

kun

1. kanssa, mukana, kera

Norja

Adverbi

kun

1. vain

Tanska

Adverbi

kun

1. vain

Unkari

Substantiivi

kun

1. kumaani (lainen)

Uzbekki

Substantiivi

kun

1. päivä