erottua

Suomi

Verbi

erottua (52-C) (taivutus[luo])

1. tulla tai mennä eroon jostakin; tulla esille, ajautua erilleen jostakin; erota, saostua

   Kahvista erottuva sokeri 'Kahvista esille tullut sokeri'

2. olla esillä niin, että sen voi havaita asteilla; näkyä, kuulua

   Äänet alkoivat erottua selkeämmin. 'Äänet alkoivat kuulua selkeämmin.'

3. olla erilainen, poiketa normaaliarvosta, erottautua

   Lapset eivät saaneet mitenkään erottua muista ihmisistä. 'Lapset eivät saaneet olla erilaisia kuin muut ihmiset.'

Ääntäminen

• IPA: /ˈerot̪ˌt̪uɑˣ/, ['e̞.ro̞t̪.ˌt̪u.ɑ̝ˣ]
• tavutus: e‧rot‧tu‧a

Etymologia

• refleksiiviverbi, joka on johdettu -ua-johtimella verbistä erottaa

Käännökset

1. tulla tai mennä eroon

kveeni: erottuut latvia: atšķirties liivi: tuoistiņțõ norja: skille seg

ruotsi: skilja sig, (utfällas, fällas ut) viro: eralduma, (settima) võro: eräldümä

2. olla esillä niin, että sen voi havaita asteilla

karjala: tuntuo kveeni: erottuut

ruotsi: urskiljas, förnimmas, skönjas, framträda

3. olla erilainen, poiketa normaaliarvosta

karjala: loiskottoa, selitä kveeni: erottuut latvia: izcelties liivi: ulzõnūzõ

pohjoissaame: earránit ruotsi: avvika från viro: erinema, eralduma võro: tõistmu̬u̬du olõma

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: erottuminen

Aiheesta muualla

• erottua Kielitoimiston sanakirjassa