erottuminen

Suomi

Substantiivi

erottuminen (38)

1. teonnimi verbistä erottua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erottuminen	erottumiset
genetiivi	erottumisen	erottumisten erottumisien
partitiivi	erottumista	erottumisia
akkusatiivi	erottuminen; erottumisen	erottumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	erottumisessa	erottumisissa
elatiivi	erottumisesta	erottumisista
illatiivi	erottumiseen	erottumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erottumisella	erottumisilla
ablatiivi	erottumiselta	erottumisilta
allatiivi	erottumiselle	erottumisille
muut sijamuodot
essiivi	erottumisena (erottumisna)	erottumisina
translatiivi	erottumiseksi	erottumisiksi
abessiivi	erottumisetta	erottumisitta
instruktiivi	–	erottumisin
komitatiivi	–	erottumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erottumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	erottumis-

Etymologia

• verbi erottua + johdin -minen