erottuva

Suomi

Verbi

erottuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erottua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erottuva	erottuvat
genetiivi	erottuvan	erottuvien (erottuvain)
partitiivi	erottuvaa	erottuvia
akkusatiivi	erottuva; erottuvan	erottuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	erottuvassa	erottuvissa
elatiivi	erottuvasta	erottuvista
illatiivi	erottuvaan	erottuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erottuvalla	erottuvilla
ablatiivi	erottuvalta	erottuvilta
allatiivi	erottuvalle	erottuville
muut sijamuodot
essiivi	erottuvana	erottuvina
translatiivi	erottuvaksi	erottuviksi
abessiivi	erottuvatta	erottuvitta
instruktiivi	–	erottuvin
komitatiivi	–	erottuvine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}