esanssi

Katso artikkeli Esanssi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

esanssi (5)

1. keinotekoisesti valmistettu hajua tai makua antava aine

Ääntäminen

• IPA: /ˈesɑnsːi/
• tavutus: e‧sans‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	esanssi	esanssit
genetiivi	esanssin	esanssien (esanssein)
partitiivi	esanssia	esansseja
akkusatiivi	esanssi; esanssin	esanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi	esanssissa	esansseissa
elatiivi	esanssista	esansseista
illatiivi	esanssiin	esansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	esanssilla	esansseilla
ablatiivi	esanssilta	esansseilta
allatiivi	esanssille	esansseille
muut sijamuodot
essiivi	esanssina	esansseina
translatiivi	esanssiksi	esansseiksi
abessiivi	esanssitta	esansseitta
instruktiivi	–	esanssein
komitatiivi	–	esansseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	esanssi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hajua tai makua antava aine

ruotsi: essens saksa: Essenz f.

turkki: esans

Liittyvät sanat

• aromiaine
• eteerinen öljy
• saippua

Yhdyssanat

esanssijuoma, vadelmaesanssi, vaniljaesanssi

Aiheesta muualla

• esanssi Kielitoimiston sanakirjassa
• esanssi Suomen etymologisessa sanakirjassa