eukko

Suomi

Substantiivi

eukko (1-A)

1. vanha nainen, akka, ämmä
2. (puhekieltä) vaimo

Ääntäminen

• IPA: /ˈeu̯kːo/
• tavutus: euk‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eukko	eukot
genetiivi	eukon	eukkojen
partitiivi	eukkoa	eukkoja
akkusatiivi	eukko; eukon	eukot
sisäpaikallissijat
inessiivi	eukossa	eukoissa
elatiivi	eukosta	eukoista
illatiivi	eukkoon	eukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eukolla	eukoilla
ablatiivi	eukolta	eukoilta
allatiivi	eukolle	eukoille
muut sijamuodot
essiivi	eukkona	eukkoina
translatiivi	eukoksi	eukoiksi
abessiivi	eukotta	eukoitta
instruktiivi	–	eukoin
komitatiivi	–	eukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	euko-
vahva vartalo	eukko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vanha nainen, akka, ämmä

espanja: vieja f. ranska: vieille f.

saksa: Schraube f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: eukkonen

Yhdyssanat

ennustajaeukko

Aiheesta muualla

• eukko Kielitoimiston sanakirjassa