fiasko

Suomi

Substantiivi

fiasko (2)

1. nolaus, epäonnistuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈfiɑsko/
• tavutus: fi‧as‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fiasko	fiaskot
genetiivi	fiaskon	fiaskojen fiaskoiden fiaskoitten
partitiivi	fiaskoa	fiaskoita fiaskoja
akkusatiivi	fiasko; fiaskon	fiaskot
sisäpaikallissijat
inessiivi	fiaskossa	fiaskoissa
elatiivi	fiaskosta	fiaskoista
illatiivi	fiaskoon	fiaskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fiaskolla	fiaskoilla
ablatiivi	fiaskolta	fiaskoilta
allatiivi	fiaskolle	fiaskoille
muut sijamuodot
essiivi	fiaskona	fiaskoina
translatiivi	fiaskoksi	fiaskoiksi
abessiivi	fiaskotta	fiaskoitta
instruktiivi	–	fiaskoin
komitatiivi	–	fiaskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fiasko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

italian kielen fiasco, "pullo". Epäonnistumista merkitsevä merkitys tulee teatterislangin ilmaisusta far fiasco

Käännökset

1. nolaus, epäonnistuminen

englanti: fiasco espanja: fiasco m. esperanto: fiasko ido: fiasko

italia: fiasco m. ranska: fiasco n., fiasco m. unkari: fiaskó venäjä: фиаско

Aiheesta muualla

• fiasko Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Substantiivi

fiasko

1. fiasko, nolaus, epäonnistuminen

Ido

Substantiivi

fiasko

1. fiasko, nolaus, epäonnistuminen

Ruotsi

Substantiivi

fiasko n. (4) (yks. määr. fiaskot [luo], mon. epämäär. fiaskon [luo], mon. määr. fiaskona [luo])

1. fiasko

Aiheesta muualla

• fiasko Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• fiasko Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tšekki

Substantiivi

fiasko n.

1. fiasko