fiilis

Suomi

Substantiivi

fiilis (39) (käytetään yleensä monikossa)

1. (arkikieltä, slangia) mieli, tunne, tuntemus

   Kaamos saa fiilikseni madaltumaan.

   Siitä tulee hyvä fiilis kun saa kyykyttää muita.

Ääntäminen

• IPA: /ˈfiːlis/
• tavutus: fii‧lis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fiilis	fiilikset
genetiivi	fiiliksen	fiilisten fiiliksien
partitiivi	fiilistä	fiiliksiä
akkusatiivi	fiilis; fiiliksen	fiilikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	fiiliksessä	fiiliksissä
elatiivi	fiiliksestä	fiiliksistä
illatiivi	fiilikseen	fiiliksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fiiliksellä	fiiliksillä
ablatiivi	fiilikseltä	fiiliksiltä
allatiivi	fiilikselle	fiiliksille
muut sijamuodot
essiivi	fiiliksenä	fiiliksinä
translatiivi	fiilikseksi	fiiliksiksi
abessiivi	fiiliksettä	fiiliksittä
instruktiivi	–	fiiliksin
komitatiivi	–	fiiliksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fiilikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	fiilis-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: fiilistellä

Aiheesta muualla

• fiilis Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 287 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa