finaali

Katso artikkeli Finaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

finaali (6)

1. loppukilpailu, loppuottelu
2. moniosaisen sävellyksen viimeinen osa
3. (kielitiede) eräs sijamuoto, joka kertoo definitiivisen syyn

   Suomen kielessä ei ole finaalia, mutta joissakin seemiläisissä kielissä finaali on ollut aikoinaan.

   Suomen kielessä finaalin voi ilmaista esimerkiksi...

Ääntäminen

• IPA: /ˈfinɑːli/, ['fi.nɑ̝ː.li]
• tavutus: fi‧naa‧li

Etymologia

• latinan fīnālis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	finaali	finaalit
genetiivi	finaalin	finaalien finaaleiden finaaleitten
partitiivi	finaalia	finaaleita finaaleja
akkusatiivi	finaali; finaalin	finaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi	finaalissa	finaaleissa
elatiivi	finaalista	finaaleista
illatiivi	finaaliin	finaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	finaalilla	finaaleilla
ablatiivi	finaalilta	finaaleilta
allatiivi	finaalille	finaaleille
muut sijamuodot
essiivi	finaalina	finaaleina
translatiivi	finaaliksi	finaaleiksi
abessiivi	finaalitta	finaaleitta
instruktiivi	–	finaalein
komitatiivi	–	finaaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	finaali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. loppukilpailu

englanti: final espanja: final f. hollanti: finale f. latina: fīnālis, finis meänkieli: finaali norja: finale m.

ranska: finale f. ruotsi: final saksa: Finale n. tanska: finale n. turkki: final viro: finaal

2. sävellyksen viimeinen osa

englanti: finale ruotsi: final

saksa: Finale n. turkki: final, bitiş

3. sijamuoto

englanti: final case katalaani: cas final

liettua: finalis ruotsi: finalkasus

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: finaalinen
• substantiivit: finalisti

Yhdyssanat

finaalijoukkue, finaalilause, finaaliottelu, finaalirakenne, jumbofinaali, neljännesfinaali, semifinaali

Aiheesta muualla

• finaali Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4976 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa