fis

Suomi

Substantiivi

fis (5)

1. (musiikki) ylennetty f-sävel, enharmoninen sävelen ges kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fis	fisit
genetiivi	fisin	fisien (fisein)
partitiivi	fisiä	fisejä
akkusatiivi	fis; fisin	fisit
sisäpaikallissijat
inessiivi	fisissä	fiseissä
elatiivi	fisistä	fiseistä
illatiivi	fisiin	fiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fisillä	fiseillä
ablatiivi	fisiltä	fiseiltä
allatiivi	fisille	fiseille
muut sijamuodot
essiivi	fisinä	fiseinä
translatiivi	fisiksi	fiseiksi
abessiivi	fisittä	fiseittä
instruktiivi	–	fisein
komitatiivi	–	fiseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	fisi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ylennetty f-sävel

englanti: F-sharp

ruotsi: fiss

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• Fis-duuri
• fis-molli

Ranska

Verbi

fis

1. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä faire
2. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä faire

Ruotsi

Substantiivi

fis yl. (2) (yks. määr. fisen [luo], mon. epämäär. fisar [luo], mon. määr. fisarna [luo])

1. (arkikieltä) pieru, pieraisu

Liittyvät sanat

• fjärt