ges

Suomi

Substantiivi

ges (5)

1. (musiikki) alenettu g-sävel, enharmoninen sävelen fis kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ges	gesit
genetiivi	gesin	gesien (gesein)
partitiivi	gesiä	gesejä
akkusatiivi	ges; gesin	gesit
sisäpaikallissijat
inessiivi	gesissä	geseissä
elatiivi	gesistä	geseistä
illatiivi	gesiin	geseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	gesillä	geseillä
ablatiivi	gesiltä	geseiltä
allatiivi	gesille	geseille
muut sijamuodot
essiivi	gesinä	geseinä
translatiivi	gesiksi	geseiksi
abessiivi	gesittä	geseittä
instruktiivi	–	gesein
komitatiivi	–	geseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	gesi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-