foneemi

Katso artikkeli Foneemi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

foneemi (6)

1. (fonetiikka) pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen

   Tekstissä foneemit merkitään vinoviivojen väliin käyttäen tekstin laatijan valitsemia symboleja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈfoneːmi/
• tavutus: fo‧nee‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	foneemi	foneemit
genetiivi	foneemin	foneemien foneemeiden foneemeitten
partitiivi	foneemia	foneemeita foneemeja
akkusatiivi	foneemi; foneemin	foneemit
sisäpaikallissijat
inessiivi	foneemissa	foneemeissa
elatiivi	foneemista	foneemeista
illatiivi	foneemiin	foneemeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	foneemilla	foneemeilla
ablatiivi	foneemilta	foneemeilta
allatiivi	foneemille	foneemeille
muut sijamuodot
essiivi	foneemina	foneemeina
translatiivi	foneemiksi	foneemeiksi
abessiivi	foneemitta	foneemeitta
instruktiivi	–	foneemein
komitatiivi	–	foneemeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	foneemi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen

bosnia: fonem m. englanti: phoneme espanja: fonema m. italia: fonema m. kroatia: fonem m. liettua: fonema portugali: fonema m. puola: fonem m. ranska: phonème m.

ruotsi: fonem saksa: Phonem n. serbia: fonem, фонем m. sloveeni: fonem m. turkki: fonem unkari: fonéma venäjä: фонема viro: foneem

Liittyvät sanat

allofoni, foneemianalyysi, foneeminen, fonemaattinen, fonologia, segmentaalinen foneemi

Vieruskäsitteet

• kroneemi, toneemi

Aiheesta muualla

• foneemi Kielitoimiston sanakirjassa
• foneemi Tieteen termipankissa

Viro

Substantiivi

foneemi

1. yksikön genetiivimuoto sanasta foneem