genomi

Katso artikkeli Genomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

genomi (5)

1. (perinnöllisyystiede) organismin koko perintöaines, joka on koodattu geeneihin

Ääntäminen

• IPA: /ˈgenomi/
• tavutus: ge‧no‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	genomi	genomit
genetiivi	genomin	genomien (genomein)
partitiivi	genomia	genomeja
akkusatiivi	genomi; genomin	genomit
sisäpaikallissijat
inessiivi	genomissa	genomeissa
elatiivi	genomista	genomeista
illatiivi	genomiin	genomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	genomilla	genomeilla
ablatiivi	genomilta	genomeilta
allatiivi	genomille	genomeille
muut sijamuodot
essiivi	genomina	genomeina
translatiivi	genomiksi	genomeiksi
abessiivi	genomitta	genomeitta
instruktiivi	–	genomein
komitatiivi	–	genomeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	genomi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. organismin geeneihin koodattu perintöaines

englanti: genome espanja: genoma m. indonesia: genom italia: genoma m. japani: ゲノム

portugali: genoma m. ranska: génome m. ruotsi: genom saksa: Genom n. venäjä: геном m.

Aiheesta muualla

• genomi Kielitoimiston sanakirjassa
• genomi Tieteen termipankissa