gini

Katso artikkeli Gini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

gini (5)

1. viljasta käytetty ja tislattu katajanmarjalla maustettu viina

Ääntäminen

• IPA: /ˈgini/, [ˈgini]
• tavutus: gi‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	gini	ginit
genetiivi	ginin	ginien (ginein)
partitiivi	giniä	ginejä
akkusatiivi	gini; ginin	ginit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ginissä	gineissä
elatiivi	ginistä	gineistä
illatiivi	giniin	gineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ginillä	gineillä
ablatiivi	giniltä	gineiltä
allatiivi	ginille	gineille
muut sijamuodot
essiivi	gininä	gineinä
translatiivi	giniksi	gineiksi
abessiivi	ginittä	gineittä
instruktiivi	–	ginein
komitatiivi	–	gineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	gini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Käännökset

1. viljasta käytetty ja tislattu katajanmarjalla maustettu viina

englanti: gin hollanti: gin ido: jino ruotsi: gin saksa: Gin m.

turkki: cin unkari: gin uzbekki: jin venäjä: джин viro: džinn

Liittyvät sanat

• geneveri
• katajanmarjaviina

Aiheesta muualla

• gini Kielitoimiston sanakirjassa
• gini Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Verbi

gini

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä ginuti

Viro

Substantiivi

gini

1. (historia) guinea, vanha Britannian rahayksikkö