gis

Suomi

Substantiivi

gis (5)

1. (musiikki) ylenetty g-sävel, enharmoninen sävelen as kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	gis	gisit
genetiivi	gisin	gisien (gisein)
partitiivi	gisiä	gisejä
akkusatiivi	gis; gisin	gisit
sisäpaikallissijat
inessiivi	gisissä	giseissä
elatiivi	gisistä	giseistä
illatiivi	gisiin	giseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	gisillä	giseillä
ablatiivi	gisiltä	giseiltä
allatiivi	gisille	giseille
muut sijamuodot
essiivi	gisinä	giseinä
translatiivi	gisiksi	giseiksi
abessiivi	gisittä	giseittä
instruktiivi	–	gisein
komitatiivi	–	giseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	gisi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ylenetty g-sävel, enharmoninen sävelen as kanssa

englanti: G-sharp espanja: sol sostenido italia: sol diesis

ranska: sol dièse ruotsi: giss saksa: gis

Wolof

Verbi

gis

1. nähdä