häijyys

Suomi

Substantiivi

häijyys (40)

1. se, että on häijy

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæi̯jyːs/
• tavutus: häi‧jyys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	häijyys	häijyydet
genetiivi	häijyyden	häijyyksien
partitiivi	häijyyttä	häijyyksiä
akkusatiivi	häijyys; häijyyden	häijyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	häijyydessä	häijyyksissä
elatiivi	häijyydestä	häijyyksistä
illatiivi	häijyyteen	häijyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	häijyydellä	häijyyksillä
ablatiivi	häijyydeltä	häijyyksiltä
allatiivi	häijyydelle	häijyyksille
muut sijamuodot
essiivi	häijyytenä	häijyyksinä
translatiivi	häijyydeksi	häijyyksiksi
abessiivi	häijyydettä	häijyyksittä
instruktiivi	–	häijyyksin
komitatiivi	–	häijyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	häijyyde-
vahva vartalo	häijyyte-
konsonantti- vartalo	häijyyt-

Etymologia

sanan häijy vartalosta häij- ja suffiksista -yys

Käännökset

1. se, että on häijy

Ks. ilkeys

Aiheesta muualla

• häijyys Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 583, 876, 877 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa