ilkeys

Suomi

Substantiivi

ilkeys (40)

1. se, että on ilkeä
2. sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen

Ääntäminen

• IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
• tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilkeys	ilkeydet
genetiivi	ilkeyden	ilkeyksien
partitiivi	ilkeyttä	ilkeyksiä
akkusatiivi	ilkeys; ilkeyden	ilkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilkeydessä	ilkeyksissä
elatiivi	ilkeydestä	ilkeyksistä
illatiivi	ilkeyteen	ilkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilkeydellä	ilkeyksillä
ablatiivi	ilkeydeltä	ilkeyksiltä
allatiivi	ilkeydelle	ilkeyksille
muut sijamuodot
essiivi	ilkeytenä	ilkeyksinä
translatiivi	ilkeydeksi	ilkeyksiksi
abessiivi	ilkeydettä	ilkeyksittä
instruktiivi	–	ilkeyksin
komitatiivi	–	ilkeyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ilkeyde-
vahva vartalo	ilkeyte-
konsonantti- vartalo	ilkeyt-

Etymologia

adjektiivi ilkeä + johdin -ys

Käännökset

1. se, että on ilkeä

englanti: wickedness, malice

Liittyvät sanat

• pahansuopuus
• häijyys

Aiheesta muualla

• ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa
• ilkeys Suomen murteiden sanakirjassa
• ilkeys Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 583, 877 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa