haaska

Suomi

Substantiivi

haaska (9)

1. kuolleen eläimen raato, erityisesti kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä
2. (halventava) rupsahtanut vanhempi nainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːskɑ/
• tavutus: haas‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haaska	haaskat
genetiivi	haaskan	haaskojen (haaskain)
partitiivi	haaskaa	haaskoja
akkusatiivi	haaska; haaskan	haaskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	haaskassa	haaskoissa
elatiivi	haaskasta	haaskoista
illatiivi	haaskaan	haaskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haaskalla	haaskoilla
ablatiivi	haaskalta	haaskoilta
allatiivi	haaskalle	haaskoille
muut sijamuodot
essiivi	haaskana	haaskoina
translatiivi	haaskaksi	haaskoiksi
abessiivi	haaskatta	haaskoitta
instruktiivi	–	haaskoin
komitatiivi	–	haaskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haaska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuolleen eläimen raato, erityisesti kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä

englanti: carcass ruotsi: as, kadaver, åtel

saksa: Aas n. unkari: tetem, dög, hulla

Liittyvät sanat

• raato

Johdokset

• substantiivit: haaskio
• verbit: haaskaantua, haaskata, haaskautua

Yhdyssanat

• haaskaeläin
• haaskakuoriainen
• haaskalintu
• haaskansyöjä

Aiheesta muualla

• haaska Kielitoimiston sanakirjassa