raato

Suomi

Substantiivi

raato (1-F) (monikko raadot)

1. kuollut, hajoava eläimen ruumis

   jäniksen raato

2. (alatyyliä) vainaja, kuolleen ihmisen ruumis
3. (arkikieltä) ihmisen keho

   Heitä vaatteet niskaan ja raahaa raatosi kouluun! (Ou­laisten ammattiopiston opiskelijalehti)

4. (arkikieltä) (jostakin syntynyt) romu tai jäte

   auton raato

   veneen raato

   koneen raato

   omenan raato

5. (murteellinen, halventava) kelvoton henkilö, ryökäle

   Senkin raato, häivy siitä!

6. raatamisen tapahtuma

   Vähempikin raato vie ihmisestä hengen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːt̪o/
• tavutus: raa‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raato	raadot
genetiivi	raadon	raatojen
partitiivi	raatoa	raatoja
akkusatiivi	raato; raadon	raadot
sisäpaikallissijat
inessiivi	raadossa	raadoissa
elatiivi	raadosta	raadoista
illatiivi	raatoon	raatoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raadolla	raadoilla
ablatiivi	raadolta	raadoilta
allatiivi	raadolle	raadoille
muut sijamuodot
essiivi	raatona	raatoina
translatiivi	raadoksi	raadoiksi
abessiivi	raadotta	raadoitta
instruktiivi	–	raadoin
komitatiivi	–	raatoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	raado-
vahva vartalo	raato-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• skandinaavinen laina, vrt. keskiskandinaavin *brāđō, nykyruotsin bråd (’lihan­pala’)^[1]

Käännökset

1. kuollut, hajoava eläimen ruumis

azeri: leş englanti: cadaver, carcass, carrion espanja: carroña f. ido: kadavro inarinsaame: ráátu koltansaame: räätt

ranska: carcasse f. ruotsi: kadaver n., as n. saksa: Kadaver m. turkki: leş unkari: hulla, tetem, dög, holltest viro: raibe

Liittyvät sanat

• haaska
• raataa
• raataminen

Johdokset

• verbit: raadella

Yhdyssanat

• raadonsyöjä, raadonsyönti, raatokukka, raatokuoriainen, raatokärpänen, rotanraato

Aiheesta muualla

• raato Kielitoimiston sanakirjassa
• raato Suomen etymologisessa sanakirjassa