hake

Katso artikkeli Hake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hake (48-A)

1. puuhake, joka valmistetaan puusta hakettamalla. Haketta käytetään ensisijaisesti selluloosan sekä kuitulevyjen ja lastulevyjen tuotannon raaka-aineena, myös polttohakkeena tai puutarhojen tms. kateviljelyssä kateaineena

   Monesti hake on sahateollisuuden ja metsänhoidon arvokas sivutuote.

2. (arkikieltä) vihannekset pilkottuna pieniksi paloiksi

   Silppua valkosipulit hienoksi hakkeeksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑke/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hake	hakkeet
genetiivi	hakkeen	hakkeiden hakkeitten
partitiivi	haketta	hakkeita
akkusatiivi	hake; hakkeen	hakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hakkeessa	hakkeissa
elatiivi	hakkeesta	hakkeista
illatiivi	hakkeeseen	hakkeisiin hakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hakkeella	hakkeilla
ablatiivi	hakkeelta	hakkeilta
allatiivi	hakkeelle	hakkeille
muut sijamuodot
essiivi	hakkeena	hakkeina
translatiivi	hakkeeksi	hakkeiksi
abessiivi	hakkeetta	hakkeitta
instruktiivi	–	hakkein
komitatiivi	–	hakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	haket-

Käännökset

1. puuhake

englanti: chips, woodchips ruotsi: flis

venäjä: щепа viro: hakmed

2. pilkotut vihannekset

Ks. hakkelus

Liittyvät sanat

(1. ruoka)

• hakkelus

Johdokset

• verbit: hakettaa

Yhdyssanat

hakelämmitys, hakepuu, kuorihake, metsähake, polttohake, puuhake, rankahake

Aiheesta muualla

• hake Kielitoimiston sanakirjassa
• hake Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

hake (monikko hakes)

1. kummeliturska

Norja

Substantiivi

hake

1. leuka

Ruotsi

Substantiivi

hake yl. (2) (yks. määr. haken [luo], mon. epämäär. hakar[luo], mon. määr. hakarna [luo])

1. haka, hakanen
2. (fonetiikka, typografia) hattu

Liittyvät sanat

• fönsterhake
• hyska