hakkailu

Suomi

Substantiivi

hakkailu (2)

1. hakkaileminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑkːɑi̯lu/
• tavutus: hak‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hakkailu	hakkailut
genetiivi	hakkailun	hakkailujen hakkailuiden hakkailuitten
partitiivi	hakkailua	hakkailuita hakkailuja
akkusatiivi	hakkailu; hakkailun	hakkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	hakkailussa	hakkailuissa
elatiivi	hakkailusta	hakkailuista
illatiivi	hakkailuun	hakkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hakkailulla	hakkailuilla
ablatiivi	hakkailulta	hakkailuilta
allatiivi	hakkailulle	hakkailuille
muut sijamuodot
essiivi	hakkailuna	hakkailuina
translatiivi	hakkailuksi	hakkailuiksi
abessiivi	hakkailutta	hakkailuitta
instruktiivi	–	hakkailuin
komitatiivi	–	hakkailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hakkailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi hakkailla (vokaalivartalo hakkaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. hakkaileminen

englanti: flirt

Aiheesta muualla

• hakkailu Kielitoimiston sanakirjassa