halkio

Suomi

Substantiivi

halkio (3)

1. vaatteen reunan kohta, jossa kahden osan väliin jää halkeamaa muistuttava väli
2. (patologia) eräät synnynnäiset epämuodostumat

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlkio/
• tavutus: hal‧ki‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	halkio	halkiot
genetiivi	halkion	halkioiden halkioitten
partitiivi	halkiota	halkioita
akkusatiivi	halkio; halkion	halkiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	halkiossa	halkioissa
elatiivi	halkiosta	halkioista
illatiivi	halkioon	halkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	halkiolla	halkioilla
ablatiivi	halkiolta	halkioilta
allatiivi	halkiolle	halkioille
muut sijamuodot
essiivi	halkiona	halkioina
translatiivi	halkioksi	halkioiksi
abessiivi	halkiotta	halkioitta
instruktiivi	–	halkioin
komitatiivi	–	halkioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	halkio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

sana kuuluu haljeta, halki yms. sanueeseen

Käännökset

1. vaateen halkaistu reuna

englanti: slit, vent

turkki: yırtmaç

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• huulihalkio, suulakihalkio

Aiheesta muualla

• halkio Kielitoimiston sanakirjassa