hallar

Espanja

Verbi

hallar (1. konjugaatio) (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä) (yks. 1. prees. hallo, yks. 1. pret. hallé, partis. perf. hallado)

1. löytää
2. tavata
3. keksiä, huomata, ymmärtää, ratkaista
4. esittää, näyttää
5. prnl.: hallarse olla jossain, löytyä jostain
6. prnl.: hallarse olla jossain olotilassa, havaita itsensä joksikin

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

Nominaalimuodot
infinitiivi	hallar
gerundi	hallando [luo]
partisiipin perfekti	hallado[luo]

Persoonamuodot
Indikatiivi
preesens			imperfekti			preteriti			futuuri
persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto
(yo)	hallo[luo]		(yo)	hallaba [luo]		(yo)	hallé[luo]		(yo)	hallaré [luo]
(tú) (vos)	hallas [luo] hallás[luo]		(tú)	hallabas [luo]		(tú)	hallaste [luo]		(tú)	hallarás [luo]
(él/ella)	halla[luo]		(él/ella)	hallaba		(él/ella)	halló[luo]		(él/ella)	hallará [luo]
(nosotr|os, -as)	hallamos [luo]		(nosotr|os, -as)	hallábamos [luo]		(nosotr|os, -as)	hallamos		(nosotr|os, -as)	hallaremos [luo]
(vosotr|os, -as)	halláis [luo]		(vosotr|os, -as)	hallabais [luo]		(vosotr|os, -as)	hallasteis [luo]		(vosotr|os, -as)	hallaréis [luo]
(ell|os, -as)	hallan[luo]		(ell|os, -as)	hallaban[luo]		(ell|os, -as)	hallaron[luo]		(ell|os, -as)	hallarán[luo]
perfekti			pluskvamperfekti			yhdistetty preteriti			yhdistetty futuuri
persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto
(yo)	he hallado		(yo)	había hallado		(yo)	hube hallado		(yo)	habré hallado
(tú)	has hallado		(tú)	habías hallado		(tú)	hubiste hallado		(tú)	habrás hallado
(él/ella)	ha hallado		(él/ella)	había hallado		(él/ella)	hubo hallado		(él/ella)	habrá hallado
(nosotr|os, -as)	hemos hallado		(nosotr|os, -as)	habíamos hallado		(nosotr|os, -as)	hubimos hallado		(nosotr|os, -as)	habremos hallado
(vosotr|os, -as)	habéis hallado		(vosotr|os, -as)	habíais hallado		(vosotr|os, -as)	hubisteis hallado		(vosotr|os, -as)	habréis hallado
(ell|os, -as)	han hallado		(ell|os, -as)	habían hallado		(ell|os, -as)	hubieron hallado		(ell|os, -as)	habrán hallado

Subjunktiivi
preesens			imperfekti			futuuri
persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto
(yo)	halle[luo]		(yo)	hallara [luo], hallase [luo]		(yo)	hallare [luo]
(tú) (vos)	halles [luo] hallés [luo]		(tú)	hallaras [luo], hallases [luo]		(tú)	hallares [luo]
(él/ella)	halle		(él/ella)	hallara, hallase		(él/ella)	hallare
(nosotr|os, -as)	hallemos [luo]		(nosotr|os, -as)	halláramos [luo], hallásemos [luo]		(nosotr|os, -as)	halláremos [luo]
(vosotr|os, -as)	halléis [luo]		(vosotr|os, -as)	hallarais [luo], hallaseis [luo]		(vosotr|os, -as)	hallareis [luo]
(ell|os, -as)	hallen[luo]		(ell|os, -as)	hallaran [luo], hallasen [luo]		(ell|os, -as)	hallaren [luo]
perfekti			pluskvamperfekti			yhdistetty futuuri
persoona	muoto		persoona	muoto		persoona	muoto
(yo)	haya hallado		(yo)	hubiera hallado, hubiese hallado		(yo)	hubiere hallado
(tú) (vos)	hayas hallado hayás hallado		(tú)	hubieras hallado, hubieses hallado		(tú)	hubieres hallado
(él/ella)	haya hallado		(él/ella)	hubiera hallado, hubiese hallado		(él/ella)	hubiere hallado
(nosotr|os, -as)	hayamos hallado		(nosotr|os, -as)	hubiéramos hallado, hubiésemos hallado		(nosotr|os, -as)	hubiéremos hallado
(vosotr|os, -as)	hayáis hallado		(vosotr|os, -as)	hubierais hallado, hubieseis hallado		(vosotr|os, -as)	hubiereis hallado
(ell|os, -as)	hayan hallado		(ell|os, -as)	hubieran hallado, hubiesen hallado		(ell|os, -as)	hubieren hallado

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona			persoona
(yo)	hallaría [luo]		(yo)	habría hallado
(tú)	hallarías [luo]		(tú)	habrías hallado
(él/ella)	hallaría		(él/ella)	habría hallado
(nosotr|os, -as)	hallaríamos [luo]		(nosotr|os, -as)	habríamos hallado
(vosotr|os, -as)	hallaríais [luo]		(vosotr|os, -as)	habríais hallado
(ell|os, -as)	hallarían [luo]		(ell|os, -as)	habrían hallado

Imperatiivi
preesens
persoona	myönteinen	kielteinen
(yo)	–	–
(tú) (vos)	halla hallá [luo]	no halles
(él/ella)	halle	no halle
(nosotr|os, -as)	hallemos	no hallemos
(vosotr|os, -as)	hallad [luo]	no halléis
(ellos|os, -as)	hallen	no hallen

Liittyvät sanat

• hallazgo

Ruotsi

Substantiivi

hallar

1. monikon epämääräinen muoto sanasta hall