hallussa

Suomi

Adverbi

hallussa (ei vertailuasteita)

1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksessa tai käytössä

   Kirja on hänen hallussaan.

2. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavana

   Testamentti on asianajajan hallussa.

3. (kuvaannollisesti+ genetiivi) jonkun tai jonkin kykynä tai taitona

   Hänellä on sana hallussaan. 'Hän on taitava puhuja'

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlːusːɑ/
• tavutus: hal‧lus‧sa

Taivutus

• Sana on alunperin yksikön inessiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön illatiivissa haltuun ja yksikön elatiivissa hallusta.

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hallussapito

Aiheesta muualla

• hallussa Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hallussa. Kotimaisten kielten keskus