hankala

Suomi

Adjektiivi

hankala (10) (komparatiivi hankalampi, superlatiivi hankalin) (taivutus[luo])

1. vaikea, työläs, vaativa

   Kuuma sää ja hankala maasto vaikeuttivat sammutustöitä. (yle.fi)

2. (henkilöstä) itsepäinen, riidanhaluinen

   Kuinka hankala asiakas tulee kohdata?

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑŋ.kɑ.lɑ/
• tavutus: han‧ka‧la

Etymologia

Johdos sanasta hanka.^[1]

Käännökset

1. vaikea, työläs, vaativa

englanti: difficult, troublesome, tedious

ruotsi: jobbig, obekväm, svår

2. itsepäinen, riidanhaluinen

englanti: difficult, troublesome, uncooperative, demanding

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• helppo

Johdokset

• substantiivit: hankaluus
• verbit: hankaloittaa, hankaloitua

Aiheesta muualla

• hankala Kielitoimiston sanakirjassa