hapatin

Suomi

Substantiivi

hapatin (33-C)

1. sammio, johon hapatteen voimalla hapatettava taikina asetetaan happanemaan
2. (vanhentunut) hapate

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpɑt̪in/
• tavutus: ha‧pa‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapatin	hapattimet
genetiivi	hapattimen	hapattimien hapatinten
partitiivi	hapatinta	hapattimia
akkusatiivi	hapatin; hapattimen	hapattimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapattimessa	hapattimissa
elatiivi	hapattimesta	hapattimista
illatiivi	hapattimeen	hapattimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapattimella	hapattimilla
ablatiivi	hapattimelta	hapattimilta
allatiivi	hapattimelle	hapattimille
muut sijamuodot
essiivi	hapattimena (hapatinna)	hapattimina
translatiivi	hapattimeksi	hapattimiksi
abessiivi	hapattimetta	hapattimitta
instruktiivi	–	hapattimin
komitatiivi	–	hapattimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapattime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapatin-

Etymologia

• verbi hapattaa (heikko vartalo hapata- ) + johdin -in

Aiheesta muualla

• hapatin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

hapatin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hapattaa