hapatus

Suomi

Substantiivi

hapatus (39)

1. hapattaminen
2. hapattuminen
3. (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava, Raamattu) hapate
4. (kuvaannollisesti) turmiollinen, kartettava asia

   porvarillinen hapatus

   länsimainen hapatus

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpɑt̪us/
• tavutus: ha‧pa‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapatus	hapatukset
genetiivi	hapatuksen	hapatusten hapatuksien
partitiivi	hapatusta	hapatuksia
akkusatiivi	hapatus; hapatuksen	hapatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapatuksessa	hapatuksissa
elatiivi	hapatuksesta	hapatuksista
illatiivi	hapatukseen	hapatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapatuksella	hapatuksilla
ablatiivi	hapatukselta	hapatuksilta
allatiivi	hapatukselle	hapatuksille
muut sijamuodot
essiivi	hapatuksena	hapatuksina
translatiivi	hapatukseksi	hapatuksiksi
abessiivi	hapatuksetta	hapatuksitta
instruktiivi	–	hapatuksin
komitatiivi	–	hapatuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapatukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapatus-

Etymologia

• verbi hapattaa (heikko vartalo hapata- ) + johdin -us

Käännökset

1. hapattaminen

turkki: turşu kurma

Aiheesta muualla

• hapatus Kielitoimiston sanakirjassa