hapetin

Suomi

Substantiivi

hapetin (33-C)

1. (kemia) aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpet̪in/
• tavutus: ha‧pe‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapetin	hapettimet
genetiivi	hapettimen	hapettimien hapetinten
partitiivi	hapetinta	hapettimia
akkusatiivi	hapetin; hapettimen	hapettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapettimessa	hapettimissa
elatiivi	hapettimesta	hapettimista
illatiivi	hapettimeen	hapettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapettimella	hapettimilla
ablatiivi	hapettimelta	hapettimilta
allatiivi	hapettimelle	hapettimille
muut sijamuodot
essiivi	hapettimena (hapetinna)	hapettimina
translatiivi	hapettimeksi	hapettimiksi
abessiivi	hapettimetta	hapettimitta
instruktiivi	–	hapettimin
komitatiivi	–	hapettimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapettime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapetin-

Etymologia

• verbi hapettaa (heikko vartalo hapeta- ) + johdin -in

Käännökset

1. aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy

englanti: oxidizing agent, oxidizer

Liittyvät sanat

• pelkistin

Aiheesta muualla

• hapetin Kielitoimiston sanakirjassa
• hapetin Tieteen termipankissa

Verbi

hapetin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hapettaa