hapettaa

Suomi

Verbi

hapettaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (kemia) saattaa aine yhtymään kemiallisesti happeen
2. (kemia) kasvattaa aineen hapetuslukua (tai alkuaineen positiivista varausta) poistamalla siitä elektroneita
3. (fysiikka) saattaa happi sekoittumaan nesteen molekyyleihin
4. (slangia) ottaa ilmat pihalle

   Mies kirjoittaa uhrin saapuvan illalla hänen luokseen ja aikovansa ”hapettaa” tämän eteiseen. (iltalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpet̪ːɑːˣ/
• tavutus: ha‧pet‧taa

Etymologia

• substantiivi happi (heikko vartalo hape- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. saattaa aine yhtymään kemiallisesti happeen

englanti: oxidize

espanja: oxidar

Liittyvät sanat

• happi
• ilmastaa

Johdokset

• substantiivit: hapete, hapetin, hapetus
• verbit: hapettua

Aiheesta muualla

• hapettaa Kielitoimiston sanakirjassa