hapetus

Katso artikkeli Hapetus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hapetus (39)

1. hapettaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpet̪us/
• tavutus: ha‧pe‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hapetus	hapetukset
genetiivi	hapetuksen	hapetusten hapetuksien
partitiivi	hapetusta	hapetuksia
akkusatiivi	hapetus; hapetuksen	hapetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	hapetuksessa	hapetuksissa
elatiivi	hapetuksesta	hapetuksista
illatiivi	hapetukseen	hapetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hapetuksella	hapetuksilla
ablatiivi	hapetukselta	hapetuksilta
allatiivi	hapetukselle	hapetuksille
muut sijamuodot
essiivi	hapetuksena	hapetuksina
translatiivi	hapetukseksi	hapetuksiksi
abessiivi	hapetuksetta	hapetuksitta
instruktiivi	–	hapetuksin
komitatiivi	–	hapetuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hapetukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hapetus-

Etymologia

verbi hapettaa (heikko vartalo hapeta- ) + johdin -us

Käännökset

1. hapettaminen

englanti: oxidation

Liittyvät sanat

• pelkistys
• hapetus-pelkistysreaktio

Yhdyssanat

hapetusluku

Aiheesta muualla

• hapetus Kielitoimiston sanakirjassa