harmoni

Katso artikkeli Harmoni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

harmoni (6)

1. urkuharmoni, koskettimistolla varustettu paineilmakäyttöinen vapaalehdykkäsoitin

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrmoni/, [ˈhɑrmo̞ni]
• tavutus: har‧mo‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harmoni	harmonit
genetiivi	harmonin	harmonien harmoneiden harmoneitten
partitiivi	harmonia	harmoneita harmoneja
akkusatiivi	harmoni; harmonin	harmonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	harmonissa	harmoneissa
elatiivi	harmonista	harmoneista
illatiivi	harmoniin	harmoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harmonilla	harmoneilla
ablatiivi	harmonilta	harmoneilta
allatiivi	harmonille	harmoneille
muut sijamuodot
essiivi	harmonina	harmoneina
translatiivi	harmoniksi	harmoneiksi
abessiivi	harmonitta	harmoneitta
instruktiivi	–	harmonein
komitatiivi	–	harmoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	harmoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. urkuharmoni, koskettimistolla varustettu paineilmakäyttöinen vapaalehdykkäsoitin

azeri: fisqarmoniya englanti: harmonium ruotsi: harmonium, tramporgel

saksa: Harmonium n. turkki: harmonyum, armonyum uzbekki: fisgarmoniya

Liittyvät sanat

• harmonikka
• harmonikko

Synonyymit

• urkuharmoni, polkuharmoni

Yhdyssanat

• polkuharmoni
• urkuharmoni

Aiheesta muualla

• harmoni Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

harmoni yl. (3) (yks. määr. harmonin [luo], mon. epämäär. harmonier [luo], mon. määr. harmonierna [luo])

1. harmonia

Türkçe

Substantiivi

harmoni

1. harmonia