harppu

Katso artikkeli Harppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

harppu (1-B)

1. sinfoniaorkesteriin 1800-luvulta lähtien kuulunut kielisoitin
2. (halventava) ruma nainen, akka, ämmä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrpːu/
• tavutus: harp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harppu	harput
genetiivi	harpun	harppujen
partitiivi	harppua	harppuja
akkusatiivi	harppu; harpun	harput
sisäpaikallissijat
inessiivi	harpussa	harpuissa
elatiivi	harpusta	harpuista
illatiivi	harppuun	harppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harpulla	harpuilla
ablatiivi	harpulta	harpuilta
allatiivi	harpulle	harpuille
muut sijamuodot
essiivi	harppuna	harppuina
translatiivi	harpuksi	harpuiksi
abessiivi	harputta	harpuitta
instruktiivi	–	harpuin
komitatiivi	–	harppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	harpu-
vahva vartalo	harppu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. soitin

englanti: harp espanja: arpa f. galego: arpa f. italia: arpa f. portugali: harpa f. puola: harfa f.

ranska: harpe f. romania: harpă f. ruotsi: harpa saksa: Harfe f. turkki: arp viro: harf

2. ruma nainen

englanti: harpy

ranska: harpie f.

Liittyvät sanat

• harpisti
• huuliharppu, lyyra

Yhdyssanat

• harpunsoittaja
• huuliharppu
• suuharppu

Aiheesta muualla

• harppu Kielitoimiston sanakirjassa