harri

Suomi

Substantiivi

harri (5)

1. harjus

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrːi/, [ˈhɑ̝rːi]
• tavutus: har‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harri	harrit
genetiivi	harrin	harrien (harrein)
partitiivi	harria	harreja
akkusatiivi	harri; harrin	harrit
sisäpaikallissijat
inessiivi	harrissa	harreissa
elatiivi	harrista	harreista
illatiivi	harriin	harreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harrilla	harreilla
ablatiivi	harrilta	harreilta
allatiivi	harrille	harreille
muut sijamuodot
essiivi	harrina	harreina
translatiivi	harriksi	harreiksi
abessiivi	harritta	harreitta
instruktiivi	–	harrein
komitatiivi	–	harreine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	harri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• harri Kielitoimiston sanakirjassa

Baski

Substantiivi

harri

1. kivi