harjus

Katso artikkeli Harjus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

harjus (39)

1. harri, Itä- ja Pohjois-Suomen joissa ja jossain määrin Perämeren ja Selkämeren rantojen jokisuissa tavattava pienehköksi jäävä lohikala, jolla on voimakkaasti kehittynyt selkäevä (Thymallus thymallus)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrjus/
• tavutus: har‧jus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harjus	harjukset
genetiivi	harjuksen	harjusten harjuksien
partitiivi	harjusta	harjuksia
akkusatiivi	harjus; harjuksen	harjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	harjuksessa	harjuksissa
elatiivi	harjuksesta	harjuksista
illatiivi	harjukseen	harjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harjuksella	harjuksilla
ablatiivi	harjukselta	harjuksilta
allatiivi	harjukselle	harjuksille
muut sijamuodot
essiivi	harjuksena	harjuksina
translatiivi	harjukseksi	harjuksiksi
abessiivi	harjuksetta	harjuksitta
instruktiivi	–	harjuksin
komitatiivi	–	harjuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	harjukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	harjus-

Etymologia

• todennäköisesti johdos sanasta harja (vartalo harja- + johdin -us (:-ukse-)) kalan selkäevän mukaan^[1]

Käännökset

1. lohikala

englanti: grayling, umber espanja: tímalo m. hollanti: vlagzalm liettua: kiršlys ranska: ombre f.

ruotsi: harr tšekki: lipan m. turkki: gölge balığı venäjä: хариус viro: harjus

Liittyvät sanat

Synonyymit

• harri

Yhdyssanat

harjuslauta

Aiheesta muualla

• harjus Kielitoimiston sanakirjassa
• harjus Tieteen termipankissa