hede

Katso artikkeli Hede Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hede (48-F)

1. (kasvitiede) hedelehti, siitepölyä kehittävä kukan siitoslehti; kasvin urospuolinen lisääntymiselin

   Hede muodostuu varsimaisesta palhosta ja ponnesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhede/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hede	heteet
genetiivi	heteen	heteiden heteitten
partitiivi	hedettä	heteitä
akkusatiivi	hede; heteen	heteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	heteessä	heteissä
elatiivi	heteestä	heteistä
illatiivi	heteeseen	heteisiin heteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	heteellä	heteillä
ablatiivi	heteeltä	heteiltä
allatiivi	heteelle	heteille
muut sijamuodot
essiivi	heteenä	heteinä
translatiivi	heteeksi	heteiksi
abessiivi	heteettä	heteittä
instruktiivi	–	hetein
komitatiivi	–	heteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hetee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hedet-

Käännökset

1. hedelehti, siitepölyä kehittävä kukan siitoslehti; kasvin urospuolinen lisääntymiselin

englanti: stamen espanja: estambre kroatia: prašnik m. ranska: étamine f.

ruotsi: ståndare saksa: Staubblatt n. turkki: ercik venäjä: тычинка

Liittyvät sanat

• emi
• palho, ponsi

Johdokset

• substantiivit: hetiö

Yhdyssanat

hedekasvi, hedekukka, hedelehti, hedenorkko, hedetähkä

Aiheesta muualla

• hede Kielitoimiston sanakirjassa
• hede Tieteen termipankissa