emi

Katso artikkeli Emi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

emi (5)

1. (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin

Ääntäminen

• IPA: /ˈemi/
• tavutus: e‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	emi	emit
genetiivi	emin	emien (emein)
partitiivi	emiä	emejä
akkusatiivi	emi; emin	emit
sisäpaikallissijat
inessiivi	emissä	emeissä
elatiivi	emistä	emeistä
illatiivi	emiin	emeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	emillä	emeillä
ablatiivi	emiltä	emeiltä
allatiivi	emille	emeille
muut sijamuodot
essiivi	eminä	emeinä
translatiivi	emiksi	emeiksi
abessiivi	emittä	emeittä
instruktiivi	–	emein
komitatiivi	–	emeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	emi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin

englanti: gynoecium kroatia: tučak m. ruotsi: pistill

saksa: Stempel m., Pistill n. turkki: karpel, pistil

Liittyvät sanat

• luotti

Johdokset

• substantiivit: emiö

Yhdyssanat

• emikasvi
• emikukka
• emilehti
• eminorkko

Vieruskäsitteet

• hede

Aiheesta muualla

• emi Kielitoimiston sanakirjassa
• emi Tieteen termipankissa

Latina

Verbi

emi

1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō

Verbi

ēmī

1. aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō