henry

Suomi

Katso artikkeli Henry Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

henry (1)

1. (sähköoppi) induktanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus H)
2. (fysiikka) permeanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus H)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhenry/ tai /ˈhenri/
• tavutus: hen‧ry

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	henry	henryt
genetiivi	henryn	henryjen
partitiivi	henryä	henryjä
akkusatiivi	henry; henryn	henryt
sisäpaikallissijat
inessiivi	henryssä	henryissä
elatiivi	henrystä	henryistä
illatiivi	henryyn	henryihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	henryllä	henryillä
ablatiivi	henryltä	henryiltä
allatiivi	henrylle	henryille
muut sijamuodot
essiivi	henrynä	henryinä
translatiivi	henryksi	henryiksi
abessiivi	henryttä	henryittä
instruktiivi	–	henryin
komitatiivi	–	henryine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	henry-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• sähkömagnetismiin perehtyneen amerikkalaisen tiedemiehen Joseph Henryn (1797–1878) mukaan.

Käännökset

1. induktanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö

englanti: henry

venäjä: генри

2. permeanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö

englanti: henry

venäjä: генри

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• henri

Yhdyssanat

• mikrohenry
• millihenry
• nanohenry
• pikohenry

Aiheesta muualla

• henry Kielitoimiston sanakirjassa
• henry Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

henry (monikko henrys)

1. (sähköoppi) henry
2. (fysiikka) henry