hiippa

Suomi

Substantiivi

hiippa (9-B)

1. piispanhiippa, joissakin kirkkokunnissa piispan virka-asuun kuuluva päähine
2. mikä tahansa suippokärkinen päähine
3. huippu

   Tunturin hiippa on lumen peitossa, muutoin paljas.

4. hippa

   Nyt jäit hipaksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhiːpːɑ/
• tavutus: hiip‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hiippa	hiipat
genetiivi	hiipan	hiippojen (hiippain)
partitiivi	hiippaa	hiippoja
akkusatiivi	hiippa; hiipan	hiipat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hiipassa	hiipoissa
elatiivi	hiipasta	hiipoista
illatiivi	hiippaan	hiippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hiipalla	hiipoilla
ablatiivi	hiipalta	hiipoilta
allatiivi	hiipalle	hiipoille
muut sijamuodot
essiivi	hiippana	hiippoina
translatiivi	hiipaksi	hiipoiksi
abessiivi	hiipatta	hiipoitta
instruktiivi	–	hiipoin
komitatiivi	–	hiippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hiipa-
vahva vartalo	hiippa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hiipotella
• hiippasilla
• mitra

Yhdyssanat

hiippakunta, hiippalakki, hiippaläppä, piispanhiippa

Aiheesta muualla

• hiippa Kielitoimiston sanakirjassa