mitra

Katso artikkeli Mitra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

mitra (9)

1. eräs kirkollinen päähine, ulkoasultaan erilainen läntisen ja itäisen kirkon välillä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmit̪rɑ/
• tavutus: mit‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mitra	mitrat
genetiivi	mitran	mitrojen (mitrain)
partitiivi	mitraa	mitroja
akkusatiivi	mitra; mitran	mitrat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mitrassa	mitroissa
elatiivi	mitrasta	mitroista
illatiivi	mitraan	mitroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mitralla	mitroilla
ablatiivi	mitralta	mitroilta
allatiivi	mitralle	mitroille
muut sijamuodot
essiivi	mitrana	mitroina
translatiivi	mitraksi	mitroiksi
abessiivi	mitratta	mitroitta
instruktiivi	–	mitroin
komitatiivi	–	mitroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mitra-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eräs kirkollinen päähine, ulkoasultaan erilainen läntisen ja itäisen kirkon välillä

englanti: mitre espanja: mitra f. italia: mitra f. ranska: mitre f.

ruotsi: mitra saksa: Mitra venäjä: митра

Liittyvät sanat

• hiippa

Aiheesta muualla

• mitra Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

mitra f. (monikko mitre[luo])

1. mitra (usk. päähine)

Substantiivi

mitra m.

1. konepistooli