hipaisu

Suomi

Substantiivi

hipaisu (2)

1. kevyt, nopea kosketus; se, että hipaistaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈhipɑi̯su/
• tavutus: hi‧pai‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hipaisu	hipaisut
genetiivi	hipaisun	hipaisujen hipaisuiden hipaisuitten
partitiivi	hipaisua	hipaisuita hipaisuja
akkusatiivi	hipaisu; hipaisun	hipaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	hipaisussa	hipaisuissa
elatiivi	hipaisusta	hipaisuista
illatiivi	hipaisuun	hipaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hipaisulla	hipaisuilla
ablatiivi	hipaisulta	hipaisuilta
allatiivi	hipaisulle	hipaisuille
muut sijamuodot
essiivi	hipaisuna	hipaisuina
translatiivi	hipaisuksi	hipaisuiksi
abessiivi	hipaisutta	hipaisuitta
instruktiivi	–	hipaisuin
komitatiivi	–	hipaisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hipaisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi hipaista (vokaalivartalo hipaise- ) + johdin -u

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• hipaisukytkin, hipaisunäppäin, [[]]

Aiheesta muualla

• hipaisu Kielitoimiston sanakirjassa