kosketus

Katso artikkeli Kosketus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kosketus (39)

1. koskettamisen tapahtuma, koskettaminen
2. (sodankäynti) tila jossa vihollinen havaitaan ja ollaan tulietäisyydellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkosket̪us/
• tavutus: kos‧ke‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosketus	kosketukset
genetiivi	kosketuksen	kosketusten kosketuksien
partitiivi	kosketusta	kosketuksia
akkusatiivi	kosketus; kosketuksen	kosketukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosketuksessa	kosketuksissa
elatiivi	kosketuksesta	kosketuksista
illatiivi	kosketukseen	kosketuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosketuksella	kosketuksilla
ablatiivi	kosketukselta	kosketuksilta
allatiivi	kosketukselle	kosketuksille
muut sijamuodot
essiivi	kosketuksena	kosketuksina
translatiivi	kosketukseksi	kosketuksiksi
abessiivi	kosketuksetta	kosketuksitta
instruktiivi	–	kosketuksin
komitatiivi	–	kosketuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosketukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kosketus-

Etymologia

• verbi koskettaa (heikko vartalo kosketa- ) + johdin -us

Käännökset

1. koskettamisen tapahtuma, koskettaminen

englanti: touch, contact espanja: contacto ranska: contact m., toucher m.

ruotsi: kontakt saksa: Berührung f.

Liittyvät sanat

• hipaisu

Yhdyssanat

kaksoiskosketus, kosketusaisti, kosketusherkkyys, kosketuskeppi, kosketuskohta, kosketuslämpö, kosketusmiina, kosketusnäyttö, kosketuspinta, kosketustartunta, kosketustunto, kosketusvirhe, kulttuurikosketus, maakosketus, neuvottelukosketus, pohjakosketus, taistelukosketus

Aiheesta muualla

• kosketus Kielitoimiston sanakirjassa
• kosketus Tieteen termipankissa