hipat

Suomi

Substantiivi

hipat (9-B) (monikollinen)

1. (arkikieltä) juhlat, karkelot

Ääntäminen

• IPA: /ˈhipɑt̪/
• tavutus: hi‧pat

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	hipat
genetiivi	–	hippojen (hippain)
partitiivi	–	hippoja
akkusatiivi	–; –	hipat
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	hipoissa
elatiivi	–	hipoista
illatiivi	–	hippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	hipoilla
ablatiivi	–	hipoilta
allatiivi	–	hipoille
muut sijamuodot
essiivi	–	hippoina
translatiivi	–	hipoiksi
abessiivi	–	hipoitta
instruktiivi	–	hipoin
komitatiivi	–	hippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hipa-
vahva vartalo	hippa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tullut käyttöön 1920-luvulla.^[1] Alunperin Tukholman koululaislangista.^[2]

Aiheesta muualla

• hipat Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

hipat

1. monikon nominatiivimuoto sanasta hippa