hippi

Katso artikkeli Hippiliike Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hippi (5-B)

1. 1960-luvun pasifistiseen liikkeeseen kuulunut tai kyseisen aatteen seuraaja
2. nykyisin tietynlaisesta pukeutumisesta, musiikista ja elämäntavasta tunnettavan alakulttuurin jäsen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhipːi/
• tavutus: hip‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hippi	hipit
genetiivi	hipin	hippien (hippein)
partitiivi	hippiä	hippejä
akkusatiivi	hippi; hipin	hipit
sisäpaikallissijat
inessiivi	hipissä	hipeissä
elatiivi	hipistä	hipeistä
illatiivi	hippiin	hippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hipillä	hipeillä
ablatiivi	hipiltä	hipeiltä
allatiivi	hipille	hipeille
muut sijamuodot
essiivi	hippinä	hippeinä
translatiivi	hipiksi	hipeiksi
abessiivi	hipittä	hipeittä
instruktiivi	–	hipein
komitatiivi	–	hippeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hipi-
vahva vartalo	hippi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Käännökset

1. 1960-luvun pasifistiseen liikkeeseen kuulunut tai kyseisen aatteen seuraaja

englanti: hippie, hippy saksa: Hippie m./f.

unkari: hippi

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hippiliike, hippimuoti

Aiheesta muualla

• hippi Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hippi. Kotimaisten kielten keskus

Unkari

Substantiivi

hippi

1. hippi