holkki

Suomi

Substantiivi

holkki (5-A)

1. pyöreä, litteä tai putkimainen suojus
2. imuke

Ääntäminen

• IPA: /ˈholkːi/
• tavutus: holk‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	holkki	holkit
genetiivi	holkin	holkkien (holkkein)
partitiivi	holkkia	holkkeja
akkusatiivi	holkki; holkin	holkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	holkissa	holkeissa
elatiivi	holkista	holkeista
illatiivi	holkkiin	holkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	holkilla	holkeilla
ablatiivi	holkilta	holkeilta
allatiivi	holkille	holkeille
muut sijamuodot
essiivi	holkkina	holkkeina
translatiivi	holkiksi	holkeiksi
abessiivi	holkitta	holkeitta
instruktiivi	–	holkein
komitatiivi	–	holkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	holki-
vahva vartalo	holkki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pyöreä, litteä tai putkimainen suojus

englanti: bushing

turkki: burç, kovan, dübel, muf

Numero puuttuu. Selite puuttuu.

turkki: ağızlık

Liittyvät sanat

• kloppi
• pusla

Yhdyssanat

holkkihiha, holkkinasta, laakeriholkki, tupakkaholkki

Aiheesta muualla

• holkki Kielitoimiston sanakirjassa