hormi

Suomi

Substantiivi

hormi (5)

1. (arkkitehtuuri) savukaasujen poistokanava; ilma- tai tuuletuskanava

Ääntäminen

• IPA: /ˈhormi/
• tavutus: hor‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hormi	hormit
genetiivi	hormin	hormien (hormein)
partitiivi	hormia	hormeja
akkusatiivi	hormi; hormin	hormit
sisäpaikallissijat
inessiivi	hormissa	hormeissa
elatiivi	hormista	hormeista
illatiivi	hormiin	hormeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hormilla	hormeilla
ablatiivi	hormilta	hormeilta
allatiivi	hormille	hormeille
muut sijamuodot
essiivi	hormina	hormeina
translatiivi	hormiksi	hormeiksi
abessiivi	hormitta	hormeitta
instruktiivi	–	hormein
komitatiivi	–	hormeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hormi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta forma, form < latinan sanasta forma^[1]

Käännökset

1. savukaasujen poistokanava

englanti: flue

Liittyvät sanat

• savukanava

Yhdyssanat

hormiaukko, savuhormi

Aiheesta muualla

• hormi Kielitoimiston sanakirjassa
• hormi Tieteen termipankissa