hostia

Suomi

Substantiivi

hostia (12)

1. siunattu roomalaiskatolinen ehtoollisleipä

   Hostia on happamaton vehnäjauhoista ja vedestä valmistettu ohut, pyöreä levy.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hostia	hostiat
genetiivi	hostian	hostioiden hostioitten (hostiain)
partitiivi	hostiaa	hostioita
akkusatiivi	hostia; hostian	hostiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hostiassa	hostioissa
elatiivi	hostiasta	hostioista
illatiivi	hostiaan	hostioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hostialla	hostioilla
ablatiivi	hostialta	hostioilta
allatiivi	hostialle	hostioille
muut sijamuodot
essiivi	hostiana	hostioina
translatiivi	hostiaksi	hostioiksi
abessiivi	hostiatta	hostioitta
instruktiivi	–	hostioin
komitatiivi	–	hostioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hostia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• latinan hostia, "uhrieläin, "uhri"

Käännökset

1. siunattu ehtoollisleipä

englanti: host portugali: hóstia f. ranska: hostie f.

ruotsi: hostia saksa: Hostie f.

Liittyvät sanat

• öylätti
• kirkkoleipä, prosfora

Synonyymit

• oblaatti

Espanja

Substantiivi

hostia f. (monikko hostias)

1. hostia, öylätti, ehtoollisleipä
2. (alatyyliä, Espanjan espanjaa) läimäys, lyönti

Interjektio

hostia

1. (alatyyliä, Espanjan espanjaa) jestas sentään!
2. (alatyyliä, Espanjan espanjaa) vittu!

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	hostia	hostiae
akkusatiivi	hostiam	hostiās
genetiivi	hostiae	hostiārum
datiivi	hostiae	hostiīs
ablatiivi	hostiā	hostiīs

hostia f. (1)

1. uhrieläin
2. ehtoollisleipä

Liittyvät sanat

• victima

Ruotsi

Substantiivi

hostia yl. (1) (yks. määr. hostian [luo], mon. epämäär. hostior [luo], mon. määr. hostiorna [luo])

1. roomalaiskatolinen ehtoollisleipä, rippileipä